Ihmiset myykää – vai Myykää ihmiset?

Otsikko on liian karski, tiedän. Mutta viime ajat on korostettu, että myyntiä ja liikevaihtoa pitää saada lisää. Ja myyntioppaissa korostetaan aina, että kun asiakas saadaan kontaktiin, hänestä on pidettävä kiinni. Se tarkoittaa, että kauppaa pitää tehdä.

Ruotsalaiset sen myymisen osaavat. Mikä on, ettei sama toimi Suomessa? Pari tuoretta esimerkkiäkin on. Piipahdin Helsingissä tunnetun suomalaisen brändin liikkeeseen ostaakseni tuliaisen. Myymälässä ei ollut asiakkaita, kun sinne astuin. Kaupan perällä kaksi myyjää keskusteli henkilökohtaisista asioista niin keskittyneesti, että 10 minuuttia liikkeessä harhailua riitti. Kauppaa ei tullut.

Toinen tapaus sijoittuu espoolaiseen ruokakauppaan. Lohifile oli tarjouksessa kalatiskillä ja valitsin mieluisen filen. Se oli kuitenkin liian suuri pikkugrilliimme ja pyysin myyjää puolittamaan kalan. Tähän hän tokaisi ”On tässä muutakin tekemistä kuin kalaa pilkkoa kahtia!” Kala lähti kotiin sillä kerralla, mutta myöhemmin menin toiseen kauppaan.

Entäpä sellainen tilanne, kun menin keskipäivällä etelä-suomalaiseen ketjuravintolaan ja kysyin, saanko siellä lounasta. Ravintolan ovella kun oli tarjous kantarellikastikkeella höystetystä kanasta. Ravintolahenkilö siitä tokaisemaan, että lounasta saa tuolta alakerran lounaskuppilasta.

Varhaisin myyjäkokemukseni oli muinainen kalakauppias, jolta me lähiseudun lapset juoksimme hakemassa täydennystä äidin ruuanlaittoon. Äiti oli lähettänyt veljeni ostamaan tilliä, mutta sitä ei sattunut olemaan kaupassa sinä päivänä. Kauppias toimi kuitenkin myyjänä ja kotiin tuli tillin sijasta silliä. Sekin maistui.