Kivistäkö bisnestä?

Onko missään muualla samanlaista kivi-ilmiötä kuin Suomessa? Täällä nimittäin ilmestyy hetkessä valtava määrä kivenmurikoita tyhjän tontin reunalle. Tai pihateiden nurmikkoa myötäilemään. Tai esteeksi kävelytien päähän.

Purettuja rakennuksia seuraa aina tuo kivien ilmestyminen. Olen aina jäänyt ihmettelemään, kuka kivet tuo ja miten. Selväähän on, että tyhjä kenttä pitää reunustaa, ettei sinne vain kokoonnuttaisi. Tai vielä pahempaa: parkkeerattaisi ilmaiseksi.

Avoimia kysymyksiä on runsaasti. Kuka kiviä myy? Mitä ne maksavat? Voiko kotipihalla nököttävistä kivistä tehdä bisnestä? Mitataanko kivet kilohinnalla eli tonnihinnalla? Paljonko kivien siirrossa käytettävä kuljetuskalustoyrittäjä hyötyy järkäleistä?

Kiviin törmäsin Fredrick Banninkin kirjassa the Handbook of Solution-Focused Conflict Management. Siinä kaksi maata veti yhteisen rajan niin, että toiselle jäivät kivet, toiselle tasainen viljelymaa. Riitahan siitä syntyi. Ratkaisuna oli, että ruvettiin käymään kauppaa kivillä ja tasaisen maan viljelytuotteilla.