Suomipenkkejä kuvaamassa

Helmikuun pakkaspäivänä haaveissa on kesä ja ulkoilu. Kuvasin Suomessa penkkejä pitkin syksyä. Erikoista oli huomata, että kahta samanlaista ei tahtonut löytyä. Kuvaamatta jäivät yhden hengen penkit, jotka oli sijoitettu tosi etäälle toisistaan.

Mistä erilaiset penkit kävelyreiteille oikein putkahtavat? Standardit näistä puuttuvat ainakin. Penkkien sijaintipaikat tarjoavat mitä moninaisimpia näkymiä. Joku penkki oli selin vuolaasti virtaavaan jokeen, joku taas oli vilkkaan tien varressa.

Uusimpia ilmestyksiä ovat ”eipäs kokoonnuta - hajaantukaa” -penkit. Tai toiselta nimeltään ”eipäs ruveta täällä penkillä öitä nukkumaan” -penkit. Lyhyitä istumisia taas puoltavat metallista valmistetut, ihoa nipistävät penkit, joista osan etureuna viettää suloisesti niin, että tulee kirkonpenkki mieleen.

Yksilöllinen suunnittelu lienee tämän kaiken takana. Tai sitten penkillä ei ole niin väliä. Ei kai penkillä istujan viihtyä pidä? Käykää istumaan! Kokeilkaa edes!