Lappia kaikille

Matkailin Lapissa viikolla 38. Ruskaa oli maltillisesti. Syynä ei ollut se, että edellinen viikko oli ollut varma ruskan aika. Syksyn väriloisto vain oli tänä vuonna monin paikoin vaatimaton.

Silti kokemus kuulailla tunturireiteillä ja hiljaisessa luonnossa oli mahtava. Paikoin maa hehkui punaisena. Hieman ihmetytti matkailukeskuksen liepeillä aistittava asiakkaiden puute. Puitteista se ei ainakaan ollut kiinni.

Maasto oli helppokulkuista. Monen tasoista reittiäkin oli tarjolla. Mieleen tuli ajatus, onko Lapilla liian voimakas brändi ruska- ja hiihtoharrastajien erikoispaikkana. Kyllä luontoon voi tutustua vähäisemmilläkin odotuksilla tai retkeilytaidoilla.

Potentiaalia Lapissa olisi. Hiljentymisen sekä luonnon voimautuksen soisi kaikille. Henkisen kunnon kohottamiseen on nyt muotia hakea voimaa metsistä. Tuntureilla tulikin vastaan kokeneita vaeltajia ja vuosikausia Lapin luonnossa liikkuneita. He olivat lapinlumon asiantuntijoita.

Näin silmissäni sauvakävelijöiden joukon sulan maan laskettelurinteillä tai retkipoluilla kuntoa kohottamassa. Joku oli arvannut ottaa omat kävelysauvat mukaan. Joku olisi kaivannut opastettuja retkiä tuntureiden huipulle.

Markkinoinnista saattaisi etsiä ratkaisua hiljaisen kiinnostuksen kauteen. Varmasti on jo mietitty pohjoisten matkailijoiden asiakastarpeet. Lapin vahvuuksia kun ovat luonto, laatumajoitus ja mainio ruoka, suorastaan super food. Niitä ei voi liikaa markkinoida.

*
*
*
kaksi plus seitsemäntoista numeroissa =