Kestääkö vai kehittyä?

Tunnen syyllisyyttä kulutustottumuksistani, sillä kiinnyn liikaa tuttuihin vaatteisiin, meikkeihin ja tuoksuihin. Rakas Ril´sin valmistama bleiserini on yksi parhaista esimerkeistä. Se on vanha ja täysin puhki.

Vieläkin se on ulkoisesti hyvä ja asiallinen jokapaikanbleiseri. Väri on beige, kaikkeen sopiva. Erittäin bisnes. Olen pitänyt sitä tolkuttoman paljon kaikkialla. Ongelmana on, mistä löytäisin vastaavan, yhtä toimivan huippurotsin.

Bleiserin pitäisi olla vesipestävä. Sitäkin kokeilin tämän huippurotsini kanssa. Se kesti kyllä pesun, mutta hieman pienentyi. Ei liikaa, jotta käyttö olisi estynyt. Se oli pesun jälkeen jopa tiukan muodikas. Oikeasti.

Takki on edelleen vaatekaapissa. Kyynärpäiden kohdalta kangas on haalistunut, vuorikangas on suikaloitunut. Olen miettinyt, voinko teettää uuden. Onko bleiserillä tekijänsuoja? Ja jos ei ole, mistä löytyy yhtä laadukas ja siisti kangas? Vai olisiko takkia vielä varastossa?

Kuluttajana sitä pohtii, kaatuvatko markkinat tällaiseen kuluttajafilosofiaan. Ettäkö kaiken pitäisi kestää ikuisesti. Ehkäpä ei. Onhan klassikkotavaroista alettu tehdä uustuotantoa, joka myy kuin häkä.

Kuka ottaisi toimekseen valmistuttaa halukkaille hyviksi havaittuja vaatteita, kenkiä, laukkuja ja meikkejä? Puhumattakaan parfyymeistä, shampoista tai kynsilakoista. Uutta tuotantoa peliin ja kansa ostamaan mielituotteitaan. Olen ensimmäisenä jonossa.

*
*
*
seitsemäntoista miinus kaksitoista numeroissa =